Jo vuosien ajan olemme oppineet arvostamaan lapsiasiainvaltuutetun työtä lasten ja nuorten asioita kommentoivana arvoasiantuntijana. Viimeisimpänä oikeudenmukaisuuden toteutumista valvovien valtuutettujen joukkoon liittyy elintarvikemarkkinavaltuutettu, kun hallituksen esitys elintarvikemarkkinalaiksi astuu voimaan.
Voi ilahtuneena todeta, että alkutuottajat ovat nyt saamassa osakseen edes jonkinlaista oikeutta elintarvikemarkkinavaltuutetun muodossa, kun viljely-, maito – ja lihantuotanto on ollut kannattavuusrajoilla monella tilalla usean vuoden ajan. Vaikka maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet, ei niitä ole saatu siirrettyä eteenpäin elintarvikeketjussa kuluttajahintoihin saakka. Suomalainen tuottaja on tunnollinen ja hänelle on kunnia- asia tuottaa maailman parasta ruokaa. Hän tuottaa lihaa, jota ei ole hormoneilla kasvatettu eikä viljelykasveja geenimanipuloitu, jonka myös eteläeurooppalaiset kollegansa hyvin tietävät. Tämä on toisaalta meille myös kilpailuetu, sillä kasvava joukko maailmalla on valmis maksamaan puhtaasti ja laadukkaasti tuotetusta ruuasta.
Tulevan elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtäviin kuuluu valvoa, että tuottaja – ja jalostusportaan välillä noudatetaan sovittuja sääntöjä ja kieltoja. Asetelma on ollut jo pitemmän aikaa tuottajien kannalta alisteinen. Markkina-aseman menettämisen pelossa moni tuottaja on vaiennut tilanteissa, joissa on ilmennyt selviä vääryyksiä. Viimeinkin tulee joku, joka valvoo tuotteiden toimittajien ja kaupan välisestä sopimuksesta irtautumista tai sen muuttamista kesken sopimuskauden, takaisinostovaateita, kohtuuttoman pitkiä maksuaikoja, katteettomia markkinamaksuja, kynnysrahoja ja kopiointimaksuja. Elintarvikemarkkinavaltuutetun tehtäviin kuuluu väärinkäytöksen vienti oikeuteen katsoessaan sen tarpeelliseksi.
Kannattaa tehdä työtä kaikilla rintamilla, jotta meillä olisi jatkossakin kotimaista elintarviketuotantoa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että kuluttajina olemme tottuneet hyvälle: haluamme syödä kotimaista, mahdollisimman puhdasta ja mahdollisimman edullista ruokaa. Kyseessä on myös huoltovarmuus, joka liittyy suoraan sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteemme. Omavaraisuus elintarviketuotannossa suojaa meitä kriisiaikoina, sillä kauppojen hyllyt tyhjenevät aika nopeasti laivojen, junien ja rekkojen jäädessä maamme rajojen ulkopuolelle.
Vanha sanonta kuuluu, että työmies on palkkansa ansainnut. On siis pelkästään oikein, että tuottajalle maksetaan se hinta, mikä hänelle hyvästä työstä kuuluukin. Elintarvikemarkkinavaltuutettu osaltaan huolehtii oikeuden toteutumisesta ja näyttää samalla hyvää esimerkkiä koko Euroopalle.