Tyttäremme armeijan vihreissä

Olin nuori perheenäiti, kun silloinen puolustusministeri Elisabet Rehn ajoi läpi merkittävän uudistuksen puolustuslaitoksemme historiassa ja avasi naisille mahdollisuuden vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Muistan ajatelleeni sitä tervetulleena edistysaskeleena ja oudosti houkuttelevana vaihtoehtona, johon olisin saattanut tarttua, jos uudistus olisi tullut ennen perheellistymistäni.

Nyt vuosia myöhemmin perheessämme on varusmiespalvelusta suorittava tytär. Myönnän suhtautuneeni hieman varautuneesti hänen suunnitelmiinsa palvelukseen astumisesta, sillä olin juuri lukenut kirjan naisvarusmiesten kovista kokemuksista. Pidin kuitenkin mölyt mahassani ja hyvä niin. Ensimmäisille lomilleen saapunut tyttäreni koki olevansa ihan oikeassa paikassa. Tupakaverit olivat kivoja, koulutus oli mielenkiintoista ja ei kuulemma ollut väliä, kestääkö palvelus puoli vuotta vai vuoden, kunhan tekeminen on mielekästä. Hänen mukaansa asenne ratkaisee, miten armeijassa pärjää.

Jokaisen palveluserän yhteydessä käynnistyy keskustelu, pitäisikö asevelvollisuus tehdä pakolliseksi koko ikäluokalle, sen sijaan että se koskee vain miehiä. Puolustusvoimilla ei ole tällä hetkellä valmiuksia ottaa vastaan koko ikäluokkaa, mutta nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen on valmis tutkimaan parin kuukauden mittaista kansalaispalvelusta eräänä vaihtoehtona osallistaa ikäluokan naiset.

Jokaisella kansalaisella on velvollisuus osallistua isänmaan puolustukseen tai avustaa sitä lain tarkemmin määräämällä tavalla. Vaikka asevelvollisuus koskee vain miehiä, maanpuolustusvelvollisuus koskee molempia sukupuolia. Maanpuolustusvelvollisuuden voi Suomessa suorittaa aseellisesti, siviilipalveluksena, työvelvollisuutena tai osallistumalla väestönsuojeluun. Myös muita velvollisuuksia, kuten väestönsuojien rakentamisvelvoitetta ja huoltovarmuuteen liittyviä varastointivelvoitteita voidaan perustella maanpuolustusvelvollisuudella.

Koko ikäluokkaa koskevat kutsunnat olisi erinomainen tilaisuus kartoittaa sen hetkisen vuosikerran elämäntilanne monipuolisesti. Olisi hienoa, jos kaikille löytyisi itselle luontevin tapa suorittaa varusmiespalvelu, oli se sitten ase, kauha tai kynä kourassa.

Vieläkin armeijaan liittyy pelottelevia mielikuvia ”miesten koulusta”, joka lähtökohtaisesti säikyttää herkkiä nuoria miehiä ja naisia, jotka voisivat olla kelpo varusmiehiä toisenlaisissa olosuhteissa. Isänmaamme on yhteinen, ja sen puolustamiseen pitäisi saada kaikki mukaan tavalla tai toisella.