Kuluneet koronakuukaudet näivettivät ainakin minun sosiaaliset kontaktini murto-osaan normaalista. Arvelen näin käyneen monelle muullekin. Viikot maaliskuulta kesäkuulle olivat poikkeuksellisia ja hiljaisia.
Itsekin kuulun niihin ihmisiin, joilla on sekä erakko – että sosiaalinen puoli luonteessa. Minulle viikonloput ilman kansanedustajan työhön muuten kuuluvia tilaisuuksia ja tapahtumia olivat tervetulleita. Perhepiirissämme koettiin useampi menetys ennen joulua, ja näitä suruja oli hyvä pysähtyä käymään läpi. Oli hyvä olla yhdessä perheenä. Ihan vain olla ja työstää surua pala kerrallaan.
Rauhallisten viikonloppujen vastapainona olivat reippaat ja kiihkeät arkipäivät eduskunnassa tuottamassa koronalakeja, joilla rajoitettiin ihmisten ja yritysten toimintaa. Kiitos lainkuuliaisten suomalaisten, nyt olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa valmiuslain alaisille toimille ei ole enää perusteita ja rajoittamislakeja voidaan purkaa yksi toisensa jälkeen.
Psykologisesti näyttää olevan helpompaa kiristää otetta kuin höllätä. Kun Uudenmaan rajoituksia suunniteltiin purettavaksi ja koululaisten paluuta koulun penkille vielä ennen kesälomia, suhtauduttiin askeliin kohti normaalieloa pelokkaasti. Hallitus on edennyt toimissaan johdonmukaisesti terveysasiantuntijoiden arvioihin tukeutuen, eikä tiedolla johtaminen ole vienyt Suomea huonoon suuntaan. Päinvastoin olemme hoitaneet kriisin esimerkillisesti. Kalliisti kyllä mutta humaanisti ihmiselämää arvostaen. Tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa, minkälainen koronan jälkiselvittely Ruotsissa käydään, jossa kriisinhallinta oli Suomen linjasta poikkeava.
Nyt on sitten maltti valttia. Vaikka rajoituksia on purettu ja oikeuksia palautettu, kannattaa pitää takaraivossa kirkkaana, ettei korona ole kadonnut minnekään. Matkustaminen ulkomaille avaa oven myös maailmaan, jossa koronaan sairastumisen todennäköisyys kasvaa. Viisainta olisikin suosia tänä kesänä kotimaan matkailua. Samalla tuetaan suomalaisia yrityksiä, mikä on rajoitusten purkamisen ohella kaikkein parhainta yritystukea.
Hiljaisten viikkojen jälkeen ensimmäiset kokoukset ja tuttujen ihmisten kasvokkain näkeminen oli ihanaa. Uhmasimme muutamien kanssa myös suosituksia suojaetäisyydestä ja halasimme onnellisina jälleennäkemisestä. Ihminen on sosiaalinen olento ja minä ainakin olen oikein hyvilläni, että erakkoviikot ovat tällä erää ohitse. Pidetään huolta edelleenkin itsestämme ja toisistamme niin, ettei poikkeusoloihin tarvitsisi enää palata.