Muutama viikko sitten keskustan suulla tehtiin esitys toisen asteen lähikouluista. Ajatuksen ytimenä on kannustaa ammattiin opiskelevaa nuorta hyödyntämään oman paikkakunnan lukiota tai kansanopistoja yleissivistävien aineiden opiskeluun.
Ehdotukseen liittyy vahvasti nuoren yksilön henkistä kasvua tukeva näkökulma sekä alueellista lukio -ja kansanopistoverkkoa vahvistava näkemys.
Maaseutupaikkakuntien nuoret ovat usein tilanteessa, että joutuvat lähtemään toiselle paikkakunnalle toisen asteen kouluun. Omassa kunnassa saattaa olla lukio, mutta yleensä muut toisen asteen koulut, kuten ammattikoulut ovat sijoittuneet suuremmille paikkakunnille, jonne tulee oppilaita myös ympäryskunnista.
Koulumatkat voivat olla pitkiäkin, kun ammattikoulu on kymmenien kilometrien päässä kotoa. Jos linja-autovuorot toimivat, voi koulumatkan hyödyntää läksyjen tekoon. Aika moni kuitenkin muuttaa asumaan koulupaikkakunnalle, kun autossa istuminen ei tunnu mielekkäältä. Kuinka monen vanhemman sydäntä riipii ajatuskin päästää 15-16-vuotias nuori asumaan vieraalle paikkakunnalle?
Entisenä yläkoulu- ja lukio-opettajana tiedän, miten vaihtelevaa on peruskoulunsa päättäneiden nuorien henkinen kypsyystaso. Tuon ikäiset saattavat näyttää täysi-ikäisiltä, mutta henkisesti heistä moni on vielä lapsukainen. Liian nuorena toiselle paikkakunnalle muutto altistaa koulupudokkuuteen ja jopa syrjäytymiseen. Omalta osaltaan toisen asteen lähikoulu tukee oppioikeuden pidentämistä 18 ikävuoteen.
Yleissivistävien opintojen suorittaminen lähilukiossa tai kansanopistossa vahvistaisi myös koulujen paikkakunnalla pysymistä. Maaseutupaikkakuntien toisen asteen oppilaitokset sinnittelevät usein olemassaolostaan.
Oli ilahduttavaa, että opetusministeri piti ehdotusta hyvänä, mutta kohtasi se myös vastustusta. Tyrmääjät tulkitsivat esityksen tähtäävän ammattikoulun ja lukion hallinnolliseen yhdistämiseen Ruotsin mallin mukaisesti. Länsinaapurissa lukio ja ammattikoulu on risteytetty tavalla, jota ei pidetä kovin onnistuneena.
Tästä ei ollut ehdotuksessa kyse vaan jo olemassa olevan yhteistyön määrätietoisesta tiivistämisestä. Nyt jo on mahdollista suorittaa opintoja toisessa koulussa näin sovittaessa.
On harmi, jos ehdotuksen vastustajat perustelevat näkemystään sillä, että yhteistyö on hallinnollisesti vaikeaa. Tällöin sopii kysyä, ovatko koulut opiskelijoita varten vai opiskelijat kouluja varten. Joustavuus on tämän ajan sana ja ennen kaikkea nuorten parhaaksi toimiminen.