”Kentältä kuuluu, että tasa-arvo kuuluisi kaikille muille paitsi valkoisille, keski-ikäisille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille. Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa kaikille.”
Näillä sanoilla aloitin viime viikolla keskustan ryhmäpuheen tasa-arvopoliittisesta selonteosta. Puheen aloitus räjäytti somen, jossa mielensäpahoittajia oli paljon. Sen sijaan sähköpostiini ja puhelinsoittoina sain kymmenittäin kiitollista palautetta.
Enpä arvannut, että sohaisisin muurahaispesään tällä räväkällä puheenaloituksella.
Saamani palautteen myötä johtopäätökseni vain vahvistui siitä, että valkoinen, keski-ikäinen, lihaa syövä ja autolla ajava, toisin sanoen perinteistä elämäntapaa edustava mieshenkilö kokee jäävänsä ahtaalle tässä ajassa. Häntä syyllistetään ja hänet pyritään hiljentämään keskusteluissa juuri näiden mainittujen ominaisuuksien vuoksi.
Tämä kannanotto ei ole keneltäkään pois. Siinä ei osoitella muun rotuisia, muun ikäisiä, jotain muuta kuin lihaa syöviä tai muita seksuaali- ja sukupuoliryhmää edustavia. Se on kannaotto sille, että koitetaan kaikki mahtua elämään sovussa ja tasapainossa. Minusta tavismiestenkin pitää saada kokea olevansa tärkeitä ja arvokkaita sekä oikeutettuja olemaan sitä mitä ovat.
Keskusta pitää tärkeänä, että tasa-arvo toteutuu naisten ja miesten välillä, kodeissa ja työpaikoilla, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja eri-ikäisten suomalaisten tai perheellisten ja yksinasuvien välillä.
Keskustan mielestä oikeus palveluihin, turvalliseen arkeen ja hyvään elämään pitää toteutua kaikkialla Suomessa. Tasa-arvo on nimittäin myös yhteiskunnan voimavarojen oikeudenmukaista jakamista sosiaalisesti ja alueellisesti.
Tutkimustulokset antavat painavasti aihetta olla huolissaan pojista ja miehistä. Pojat menestyvät koulussa tyttöjä heikommin. He saavat heikompia arvosanoja ja kouluttautuvat vähemmän kuin tytöt. Poikien ja miesten riski kokea väkivaltaa, kärsiä päihdeongelmista ja kuolla naisia nuorempana on suurempi.
Elämän kriiseissä kuten avioerotilanteessa mies joutuu naista useammin lasten arjesta eroon ja etävanhemman rooliin. Monista syistä johtuen miehet elävät myös keskimäärin naisia lyhyemmän elämän.
Olen jo pitkän aikaa ollut sitä mieltä, että kaiken tähänastisen tasa-arvotyön vauhdissa Suomen pojat ja miehet eivät ole saaneet osakseen sitä huomiota, mikä heille kuuluu.
Kohun myötä tuli hyvin selväksi, että innokkaimmat kivittäjät ja pointtini väärinymmärtäjät olivat samoja tahoja, jotka isoon ääneen perään kuuluttavat suvaitsevaisuutta yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Julkaistu Seutumajakassa 19.9.2023