”Jokelan kylällä Raahessa iso susi juuri nyt. Koirat ja lapset turvaan!”
Media suoltaa päivittäin uutisia häirikkösusista ja kokonaisista laumoista eri puolilla Suomea.
Kuten niin moni muukin asia tänä päivänä, on myös suhtautuminen susiin polarisoitunutta. Metsästäjille ja hyötyeläinten omistajille susi on eläin, joka saa veren kuohahtamaan. Luonnosta vieraantuneet puolestaan pitävät koiran näköistä sutta harmittomana luontokappaleena, jonka tekemiä vahinkoja vähätellään. Rintamalinjoja on vedetty niin ikään kaupunkilaisten ja maalaisten kuin EU:n ja Suomen välille.
Maaseudun asukkaita lähellä olevat poliitikot ovat saaneet kuulla korvamakiaa susien runtelemista koirista ja hyötyeläimistä, ja kuinka susille ei tunnu löytyvän kuriin laittajia hallituksessa.
Ihan näin hampaattomia ei ole oltu, vaan maa- ja metsätalousministeriö vahvisti marraskuussa uuden susikannan hoitosuunnitelman. Yksi suunnitelmaan kirjattu tavoite on suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittaminen uudelleen. Esimerkiksi karhukanta pysyy Suomessa ihmisarkana juuri kannanhoidollisen metsästyksen ansiosta. EU-tuomioistuimen alkusyksystä antaman ennakkoratkaisun raameissa kannanhoidollista metsästystä valmisteleva työryhmä saanee työnsä valmiiksi tänä vuonna, niin että metsästys voi alkaa ensi talvena.
Uudessa hoitosuunnitelmassa pyritään selkeyttämään sitä, milloin ja kuka puuttuu susien aiheuttamiin häiriötilanteisiin. Työnjako menee karkeasti näin: Kun susi hiippailee pihapiirin tuntumassa ja on vain mahdollinen vaaratekijä, vastaa karkotuksesta riistakeskus. Jos susi ei näytä olevan ihmisarka ja aiheuttaa vakavaa vaaraa, on se silloin poliisiasia.
Viime syksynä on myös keskusteltu luottamuksesta metsästäjien ja muiden toimijoiden välillä, sillä käsitykset susien määrästä ja kannan säätelystä ovat eronneet aika tavalla. Riistakeskus, Luonnonvarakeskus ja Metsästäjäliitto ovat valmistelleet maa- ja metsätalousministeriön kanssa alueellista suden lumijälkilaskentaa luottamuksen vahvistamiseksi. Lumijälkilaskenta tukee kanta-arvion laadintaa, jonka aineisto koostuu DNA-näytteistä, pantasusien tiedoista ja TASSU-havainnoista. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen toivoo, että metsästäjät ilmoittaisivat alueelliselle petoyhdyshenkilölle petohavainnoistaan, sillä TASSU-rekisteriä hyödyntävät viranomaiset luvista päättäessään.
Luottamuksen rakentaminen ja yhteisymmärryksen löytäminen olisi toivottavaa niin ihmisten kuin susienkin kannalta. Sudella on oma paikkansa suomalaisessa luonnossa, mutta kyllä ihminen on se, joka tanssin tahdin määrittelee.