Siltä tuntuu jälkipuinti, mikä syntyi hiljattain eduskunnassa pitämästäni ryhmäpuheesta tasa-arvopoliittisesta selonteosta. Puheen aloitus ”Kentältä kuuluu, että tasa-arvo kuuluisi kaikille muille paitsi valkoisille, keski-ikäisille, lihaa syöville ja autolla ajaville heteromiehille. Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa kaikille” räjäytti Twitterin, jossa mielensäpahoittajia oli paljon.
Sen sijaan keskustelupalstojen sadat, sähköpostiini tulleet kymmenet viestit ja jokunen puhelinsoitto ovat sisältäneet kiitollista palautetta.
Enpä arvannut, että sohaisisin muurahaispesään tällä räväkällä puheenaloituksella.
Palautteen myötä vahvistui käsitykseni siitä, että valkoinen, keski-ikäinen, lihaa syövä ja autolla ajava, toisin sanoen perinteistä elämäntapaa edustava mieshenkilö kokee jäävänsä ahtaalle tässä ajassa. Häntä syyllistetään ja hänet pyritään hiljentämään keskusteluissa juuri näiden mainittujen ominaisuuksien vuoksi.
Kannanotto ei ole keneltäkään pois. Siinä ei osoitella muun rotuisia, muun ikäisiä, jotain muuta kuin lihaa syöviä tai muita seksuaali- ja sukupuoliryhmää edustavia. Se on kannaotto sille, että koitetaan kaikki mahtua elämään sovussa ja tasapainossa. Tavismiestenkin pitää saada kokea olevansa tärkeitä ja arvokkaita sekä oikeutettuja olemaan sitä mitä ovat.
Keskusta pitää tärkeänä, että tasa-arvo toteutuu naisten ja miesten välillä, kodeissa ja työpaikoilla, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja eri-ikäisten suomalaisten tai perheellisten ja yksinasuvien välillä eri puolilla Suomea.
Tutkimustulokset antavat painavasti aihetta olla huolissaan pojista ja miehistä. Pojat menestyvät koulussa tyttöjä heikommin. He saavat heikompia arvosanoja ja kouluttautuvat vähemmän kuin tytöt. Poikien ja miesten riski kokea väkivaltaa, kärsiä päihdeongelmista ja kuolla naisia nuorempana on suurempi.
Elämän kriiseissä kuten avioerotilanteessa mies joutuu naista useammin lasten arjesta eroon ja etävanhemman rooliin. Monista syistä johtuen miehet elävät myös keskimäärin naisia lyhyemmän elämän.
Olen seurannut huolestuneena, että tasa-arvotyön reippaassa vauhdissa Suomen pojat ja miehet eivät ole saaneet osakseen sitä huomiota, mikä heille kuuluu. Tämä ei ole hyväksi kenellekään.
Kohun myötä tuli selväksi, että innokkaimmat kivittäjät ja pointtini väärinymmärtäjät ovat samoja tahoja, jotka isoon ääneen perään kuuluttavat suvaitsevaisuutta yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Todellista suvaitsevaisuutta on sietää muitakin tapoja elää ja olla, mitä oma on.
Julkaistu Kalajokilaaksossa 28.9.2023