Lapsiperheet kaipaavat luottamusta tulevaisuuteen

Suo­mes­sa ele­tään his­to­ri­al­li­sen al­hai­sen syn­ty­vyy­den ai­kaa. Vii­mek­si on syn­ty­nyt lap­sia näin vä­hän 150 vuot­ta sit­ten. Vuon­na 1948 Suo­mes­sa syn­tyi 105 000 las­ta ja vii­me vuon­na 48 000 las­ta. Suo­mi ei ole kos­kaan ol­lut niin vau­ras, kuin se on nyt, ja sil­ti ti­lan­ne on tämä. Jos ke­hi­tys jat­kuu sa­ma­na, on jo tie­dos­sa vuo­si, jol­loin suo­ma­lai­set kuo­le­vat su­ku­puut­toon. Tar­vi­taan ra­di­kaa­le­ja toi­men­pi­tei­tä, jot­ta suun­ta saa­daan muut­tu­maan.

Kun nuo­ril­ta on ky­syt­ty tu­le­vai­suu­des­ta, on il­men­nyt mo­nen­lais­ta epä­var­muut­ta. Osa pel­kää il­mas­ton­muu­tok­sen kur­jis­ta­maa maa­il­maa aja­tel­len, et­tä on eko­te­ko, kun ei saa­ta lap­sia tä­hän maa­il­maan. Pi­den­ty­nee­seen nuo­ruu­teen ei­vät kuu­lu per­he­vel­vol­li­suu­det vaan va­paus mat­kus­taa ja ol­la si­tou­tu­mat­ta pi­tem­piin työ – tai ih­mis­suh­tei­siin.

On myös sel­lai­sia, jot­ka ha­lu­ai­si­vat pe­rus­taa per­heen, mut­ta työ­suh­tei­den epä­var­muus ja per­he­vas­tuun mu­ka­naan tuo­mat li­sä­kus­tan­nuk­set pe­lot­ta­vat. Per­he­ver­kos­tot ovat muut­tu­neet li­sään­ty­neen liik­ku­vuu­den vuok­si, ja su­vut ei­vät ole läs­nä lap­si­per­hei­den ar­jes­sa ku­ten en­nen. Luot­ta­mus sii­hen, et­tä elä­mä kan­taa, on vä­hen­ty­nyt.

On kor­kea ai­ka miet­tiä kei­no­ja, mi­ten syn­ty­vyyt­tä saa­daan nos­tet­tua Suo­mes­sa. Nuo­ret nai­set ovat avain­hen­ki­löi­tä, sil­lä hei­dän ase­man­sa työ­mark­ki­noil­la on epä­var­ma. Vaik­ka ku­lu­neen hal­li­tus­kau­den ai­ka­na ko­hen­net­tiin ti­lan­net­ta työ­nan­ta­jal­le mak­set­ta­val­la ker­ta­kor­vauk­sel­la, ei tämä toi­mi rii­tä. On luo­ta­va jär­jes­tel­mä, jos­sa yh­teis­kun­ta vas­taa van­hem­pain­va­pais­ta joh­tu­vis­ta kus­tan­nuk­sis­ta. Kun nai­sen työ­nan­ta­ja ei kan­na kus­tan­nus­vas­tuu­ta, pois­tuu es­te pal­ka­ta teh­tä­vään syn­ny­ty­si­käi­nen nai­nen.

Vaik­ka Suo­mi on tasa-ar­von edel­lä­kä­vi­jä mo­nel­la ta­paa, on työ­e­lä­män tasa-ar­vos­sa vie­lä te­ke­mis­tä. Ra­di­kaa­lil­la van­hem­pain­va­paa­uu­dis­tuk­sel­la yh­teis­kun­ta vies­ti­si lap­si­myön­teis­tä ajat­te­lua: lap­si on ai­na ter­ve­tul­lut! Las­ten saa­mis­ta ei tar­vit­si­si ajoit­taa va­kiin­tu­neen työ­u­ran kes­ki­vai­heil­le, jol­loin bi­o­lo­gi­nen kel­lo ve­te­lee vii­mei­si­ään. Lap­si oli­si myös ter­ve­tul­lut vaik­ka opis­ke­lu­ai­ka­na, kun koko työ­u­ra hää­möt­täi­si vas­ta edes­sä päin.

Lap­si­myön­tei­syys vaa­tii val­lan­ku­mouk­sel­li­sia te­ko­ja. Se tar­koit­taa van­hem­muu­den tu­ke­mis­ta en­nal­ta­eh­käi­se­vil­lä toi­mil­la per­he­kes­kuk­sis­sa ja neu­vo­la­käyn­tien yh­tey­des­sä sekä lap­si­li­sien nos­ta­mis­ta ta­sol­le, jos­sa niil­lä on mer­ki­tys­tä. Yh­teis­kun­nan tu­li­si kan­nus­taa myös isien työ­nan­ta­jia an­ta­maan isil­le mah­dol­li­suus käyt­tää per­he­va­pai­ta, sil­lä työ­pai­kal­la ku­kaan ei ole täy­sin kor­vaa­ma­ton, mut­ta lap­si on vain ker­ran lap­si.

Kai­kel­le on ole­mas­sa hin­ta­lap­pu, ei­kä mi­kään uu­dis­tus ole il­mai­nen. Kyse on ar­vo­lin­jauk­ses­ta, kuin­ka tär­ke­ä­nä pi­däm­me kan­sam­me ole­mas­sa­o­loa.