Koulujen arjen ongelmiin on puututtava

Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni peräänkuulutti äskettäin opettajille työ- ja oppilaille oppimisrauhaa Suomen kouluihin. Kulmuni on oikeassa. Paljon asioita on hyvin, mutta liian monessa koulussa on rauhatonta. Oppimiserot ovat kasvussa. Liian moni opettaja tekee töitä jaksamisensa äärirajoilla.

Maamme perusopetuslakia muutettiin kymmenisen vuotta sitten. Kouluissa siirryttiin tuolloin ns. inkluusioon ja otettiin käyttöön kolmiportainen tuki, jossa tuen piti seurata oppilaan mukana. Tavoitteena oli, että kaikki oppilaat – myös erityistä tukea tarvitsevat – ovat lähtökohtaisesti yleisopetuksessa ja saavat luokkaan tarvitsemansa tuen.

Päämäärä, että kaikenlaiset oppilaat yhdessä pystyvät suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla, on sinällään oikea ja kannatettava. Valitettavasti näin ei ole koulujen arjessa useinkaan käynyt. Ongelmia on kautta Suomen.

Isoin syy niihin on, että inkluusion toteuttamiseen ei ole osoitettu riittäviä voimavaroja. Siitä on päinvastoin tullut säästökeino useissa kaupungeissa ja kunnissa. Lopputulemana liian monessa Suomen koulussa on väsyneitä opettajia ja omatoimisen oppimisen varaan jätettyjä oppilaita. Tässä yhtälössä ei voita kukaan. Uskon, että levottomuus ja muut ongelmat näkyvät myös maamme alaspäin valahtaneissa Pisa-tuloksissa.

Hallitusohjelmassa on sovittu, että inkluusiota arvioidaan nimenomaan opettajien jaksamisen kannalta. Hyvä niin. Suomalaisen perusopetuksen tilasta tarvitaan kuitenkin laajempaa keskustelua, jossa tunnistetaan ongelmat ja haetaan niihin yhdessä ratkaisuja. Myös inkluusion nurjista puolista on voitava keskustella.

Toivon, että opetusministeri Li Andersson kutsuisi mahdollisimman pian niin vanhempia, opettajia, asiantuntijoita kuin meitä päättäjiä kunnista, maakunnista ja eduskunnasta yhteiseen neuvonpitoon siitä, mitä ongelmilla voidaan tehdä. Uskon, että erilaista näkemyksistä huolimatta itse kullakin on tavoitteena turvata jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeus laadukkaaseen opetukseen ja tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin, sydämensivistykseen. Tällä vaalikaudella on tärkeää laittaa koulutuksen perustaa kuntoon.

Perheitä on autettava ajoissa ennen ongelmien kärjistymistä. Tarvitaan lisää arjen apua, nopeasti. Varhaiskasvatuksen laadusta on pidettävä huolta. On tärkeää, että jokainen lapsi saa koulusta hyvät perustaidot elämään. Siksi Keskusta on esittänyt pienten lasten koulua. Peruskoulun ensimmäisiin vuosiin ja opettajien työn tukeen tarvitaan lisää voimavaroja. Yksikään lapsi ei saisi edetä koulutiellään ilman kunnollista luku- ja laskutaitoa.

Monen nyt vaikeuksissa olevan nuoren opinpolku on ollut kivinen nimenomaan oikea-aikaisen tuen puuttumisen vuoksi. Tähän on tultava muutos. Lapsissa ja nuorissa on Suomen tulevaisuus. Kaikki on pidettävä mukana.

Hanna-Leena Mattila

Kirjoittaja on raahelainen kansanedustaja ja Keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, joka on ammatiltaan äidinkielen ja historian opettaja.