Erilaiset allergiat ja yliherkkyydet ovat lisääntyneet dramaattisesti vuosikymmenien aikana Suomessa. Minäkin kuulun niihin ihmisiin, joilla saattaa mennä yleisötilaisuus ihan pieleen voimakkaan hajusteen vuoksi, vaikkei ole edes todettu yliherkkyyttä jollekin ainesosalle.
Allergioiden ja astman yleisyyttä on pyritty suitsimaan viime vuosina muuten kuin lääkinnällisin keinoin. Osallistuin hiljattain eduskunnan allergia- ja astmaverkoston järjestämään seminaariin, jossa pääpuhujana oli professori Tari Haahtela.
Haahtela on tehnyt uraauurtavaa työtä kansallisen allergiaohjelman parissa. Se on kestänyt 20 vuotta ja paljastanut hätkähdyttäviä eroja Pohjois-Karjalan ja Laatokan pohjoispään Pitkärannan niin lasten kuin aikuisten astman ja allergian esiintyvyydessä.
Esimerkiksi suomalaisista koululaisista yli 20 % oli herkistynyt koivun siitepölylle, kun vastaava luku Pitkärannassa oli 2 % Venäjän ja Suomen puoleisessa Karjalassa. ”Siistimmässä” Suomessa ihmiset olivat sairaampia kuin vaatimattomamman elintason Venäjän Karjalassa.
Uusin tutkimustieto viittaa siihen, että nykyajan ”allergia- ja astmaepidemiassa” perusongelma ei ole välttämisen epäonnistuminen vaan väestön immunologisen tasapainon häiriintyminen. Urbaanissa ympäristössä allergeeneja ei ole ihmisten ympäristössä aikaisempaa enemmän vaan pikemmin vähemmän.
Allergiaohjelman mukaisesti ongelmista kärsiviä on ryhdytty hoitamaan muun muassa siedättämällä. Liian siisti koti ei olekaan hyvä asia. Terveyttä tukee, kun on kosketuksissa eläimiin, yhteys maaperään vaikka puutarhatöiden kautta ja harrastaa ulkoilma-aktiviteetteja. Vakavissa terveystapauksissa toki lääkehoidolla on edelleen oma tärkeä tehtävänsä.
Yhteiskunnan näkökulmasta suurin säästö syntyy potilaiden työ- ja toimintakyvyn paranemisesta. Sairauspäivärahoissa säästetään useita miljoonia euroja. Työkyvyttömyyseläkkeiden tuntuva vähentyminen on parantanut työpanosta niin, että säästöä on kertynyt pari sataa miljoonaa euroa. Kokonaiskustannukset ovat vähentyneet ohjelman viimeisenä vuonna niin ikään 200 miljoonaa euroa eli 30 % verrattuna vuoteen 2007.
Maaseudulla ollaan tekemisissä hyödyllisten mikrobien kanssa luontevasti. Suurempi haaste onkin saada mikrobit urbaaniin ympäristöön.
Julkaistu Siikajokilaaksossa 26.10.2022