Kirjoitan tekstiä Suomenlahden eteläpuolella ja nautin. Olen rauhoittanut heinäkuun täysin lomailuun ja perheeni kanssa oleiluun. Olen lupautunut hoitamaan ainoastaan sovitut kolumnien kirjoittamisvuorot, sillä kirjoittaminen ei ole kovin ankaraa pinnistelyä – päinvastoin.
Tunnustan, että odotin kovasti heinäkuun alkua ja avustajani kanssa yhdessä sovittua kesätaukoa edustajan monipuolisesta työstä. Takana on vuosi mieluisia mutta työntäyteisiä kuukausia, onnistumisen elämyksiä mutta myös riittämättömyyden tunnetta.
Oma menestyminen vaaleissa tuottaa edelleen ilon tunteita kiihkeitä kampanjaviikkoja muistellessa. Iloa tuo se, että tulos on onnistuneen tiimityön ansiota, jossa itse ehdokkaalla on toki oma tärkeä roolinsa, mutta mikä ei yksinään riitä. Muistan hyvin vielä neljän vuoden takaiset surulliset ja pettyneet kasvot, kun ensimmäinen yritykseni ei mennyt ihan heti maaliin. Siksi tämän kertainen läpimenoni varsin selkeällä tuloksella oli mojova hyvitys.
Olen pitänyt edustajan työstä paljon, mutta oli minusta kyllä hienoa olla opettajakin. Ehkä tämä asenne toi tarpeellista rentoutta vaalikampanjointiin, sillä minulla oli kiva työ, mihin palata, jos paukut eivät riittäisi edustajan paikan uusimiseen.
Olen kokenut kansanedustajan tehtävässä laajempia tunnekirjoja kuin opettajantyössä. Parasta on ollut jonkin tärkeän asian onnistuneesti maaliin vienti. Ikävintä on ollut se, että on joutunut lyödyksi sellaisista asioista, joihin itsellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Poliittisen yhteistyön edellytys on luottamus, ja siksi kannattaisi kyllä aina olla luottamuksen arvoinen, vaikka kuinka houkuttaisi halvat irtopisteet, joita saattaa olla tarjolla. Tiedän, että politiikassa on eduksi se, ettei jää muistelemaan ikäviä menneitä. Opettelen koko ajan tätä taitoa.
Luottamuksen palauttamista kansalta hakee myös edustamani puolue. Se tapahtuu haasteellisista asemista, sillä saamallamme surkealla vaalituloksella meidän paikkamme olisi entisaikojen tapaan pitänyt olla oppositiossa. Nyt joudumme tekemään sisäisen eheytyksemme hallituksesta käsin kamreeripuolueena, jossa rahantahtojille pitää tiukasti sanoa ei ja vedota yhdessä sovittuun hallitusohjelmaan.
Odotan jännittävää elokuuta keskustan puheenjohtajakisan vuoksi. Toivon, että muitakin ehdokkaita ilmaantuisi mukaan. Hienoa, että Mikko Kärnä on käytettävissä varapuheenjohtajaksi, sillä nyt tarvitaan sähäkkää keskustelua, mihin keskusta on matkalla ja mihin meitä tarvitaan tässä ajassa.
Mutta sitä ennen luen hyviä romaaneja, käyn kesätapahtumissa ja ihan vain olen. Politiikan kiihkeä syksy tulee pian.