Vuosi sitten paljastui useampia laiminlyöntejä erityisesti yksityisten hoivayritysten palveluissa. Riittämätön määrä hoitajia tarkoitti vähempää hoitoa vanhuksille. Epäkohtien uutisointi johti yksityiset palvelun tuottajat suorastaan noitaroviolle, kun maalailtiin kuvaa voiton tavoittelusta avuttomien vanhusten kustannuksella. Tosiasia oli, ettei hoitajia riittänyt kaikkiin julkisen sektorin hoitoyksiköihinkään.
Ratkaisuksi nähtiin uuden hoitajamitoituksen määritteleminen lakiin. Hoitajamitoituksen uudeksi luvuksi määriteltiin 0,7, jolla pystyttäisiin turvaamaan riittävä hoiva tehostetussa palvelutarpeessa olevalle ikäihmiselle. Suomeksi se tarkoittaa seitsemää hoitajaa kymmentä vanhusta kohden.
Uuteen hoitajamitoitukseen liittyy paljon mahdollisuuksia. Parhaimmillaan se todella kasvattaa hoitajien määrän riittäväksi, jolloin hoitajalla on aikaa enemmän vanhusta kohden. Tämä olisi merkittävä laadun lisäys vanhuksen, hoitajan ja hoidettavan omaisten kannalta. Hoitajien työssä viihtyminen ja alalla pysyminen paranisivat. Työn kuormittavuus ja sairauspoissaolot vähenisivät. Työnjako välitöntä ja välillistä hoitotyötä tekevien kesken selkeyttäisi työnkuvat hoitoyksiköissä.
Hoitaja-asia on kuitenkin osoittautunut viserämmäksi ongelmaksi, kuin mitä arveltiin. Jos riittämätön hoitajamäärä olisi korjattavissa pelkällä desimaaliluvulla, olisi se tehty aikapäiviä sitten.
Ongelma on monisyisempi sen vuoksi, että alalle kyllä koulutetaan useita tuhansia hoitajia vuosittain, mutta keskimäärin kolmannes keskeyttää opintonsa ennen valmistumistaan tai siirtyy toiselle alalle valmistumisensa jälkeen. Kun yhden lähihoitajan kouluttaminen maksaa 27 000 euroa, keskeyttäneistä aiheutuu vuositasolla kymmenien miljoonien eurojen hukka.
Suomen perus- ja lähihoitajien liitto onkin tyytyväinen, että psykologiset valintakokeet palautettiin. Vaikka uusia hoitajia tarvitaan tulevaisuudessa jopa 5000, jotta hoitajamitoitus voidaan ottaa täysimittaisesti käyttöön vuoteen 2023 mennessä, ei ole järkevää käyttää resursseja kenen tahansa alalle haalimiseen. Omalta osaltaan tämä voi lisätä työn kiinnostavuutta, kun kuka tahansa ei pääse hoitajaksi.
Niin paljon kuin uusi hoitajamitoitus toisi tullessaan parannuksia nykytilanteeseen, uudistus ei saa kuitenkaan tapahtua heikentämällä kotisairaanhoitoa. Jotta vanhukset voisivat asua kodeissaan mahdollisimman pitkään, tarvitaan siihen omat ammatti-ihmisensä.
Ei olisi pahitteeksi tarkistaa myös hoitoalan palkkausta. Vain kissa elää kiitoksella.