Keskittyminen keskustalle mieluisan hallitusohjelman toteuttamiseen ei ole auttanut puoluetta nousemaan kannatuksen alhosta. On ympäripyöreää selittää, että viesti ei ole ollut riittävän kirkas. Ehkä keskustaa aiemmin kannattaneiden korvat eivät halua kuulla viestiä, sillä pettymys on saanut päät kääntymään johonkin toiseen suuntaan. Uskottavuus on kärsinyt kolauksen.
Keskustan nykytilanteeseen löytyy varmasti monia syitä, mutta niin kauan kuin kipukohdista ei käydä rehellistä keskustelua, on turha odottaa muutosta tilanteeseen.
Viime eduskuntakaudella keskusta oli mukana kovilla otteilla laittamassa Suomen taloutta kuntoon, mutta sen hintana oli puolueen oma romahtaminen. Keinot olivat keskittämistä (erikoissairaanhoidon keskittäminen yliopistosairaaloihin ja aluesairaaloiden alasajo), alueiden palveluverkoston heikentämistä (esim. käräjäoikeusverkoston raju karsiminen) ja yksityisen sektorin korostumista julkisen kustannuksella (esim. sote-uudistuksen valinnanvapaus).
Keskustan perinteinen kannattajakunta koki, etteivät kaikki harjoitetut toimet olleet keskusta-aatteen mukaisia, koska ne tarkoittivat palvelujen huonontamista ja loppumista sekä tosiasiallisesti alueiden elinvoiman heikentymistä. Taloustalkoisiin valjastettiin julkisen sektorin työntekijät. Yhteenotot palkansaajien etujärjestöjen kanssa heikensivät luottamusta keskustaan. Hyvät teot, kuten 140 000 uutta työllistä, eivät lepyttäneet pettyneitä.
Puolueessamme on käymättä aidosti läpi, mistä tilanteemme johtuu. Perinpohjaista keskustelua on ehkä vältelty siksi, että asiat helposti henkilöityvät. Nyt on kuitenkin tunne, että ongelmat on lakaistu maton alle. Tämä ei ole kestävä tie edetä.
Vaikka tilanteemme on vakava, se ei ole toivoton. Näen kirkkaasti, että keskustalla on edelleen paikka poliittisessa kentässä, sillä olemme aidosti alueiden, maaseudun ja koko Suomen elinvoimaisuuden puolestapuhuja. Meidän pitää palata meille luontevien aiheiden äärelle: tavallisten ihmisten ja lapsiperheiden, palkansaajien, pienten ja keskisuurten yrittäjien sekä alkutuottajien arkeen. Meidän pitää edetä ihminen eikä talous edellä.
Nykyhallituksessa olemme päässeet huomioimaan heikossa asemassa olevia, panostamaan oppimiseen ja vahvistamaan alueiden elinvoimaa esimerkiksi tukemalla merkittävästi työllistäviä investointeja – tekemään siis mitä keskustalaisinta politiikkaa. Suunta on oikea, mutta todellinen anteeksianto vaatii tehtyjen virheiden tunnustamista.
Toivon rehellistä ja rakentavaa keskustelua Oulun puoluekokoukseen. Meitä edelliskauden tilinpäätöksen läpikäyntiä odottavia on paljon.