Veteraanien rivit harvenevat vääjäämättömästi. Vuoden 2018 alussa on sotaveteraaneja ollut joukossamme noin 14000. Heistä noin pari tuhatta on sotainvalideja ja noin 12 000 fyysisesti haavoittumatonta, rintamalla tai muualla sotatoimialueella palvellutta.
Yhä harvempi sodassa mukana ollut on siis enää itse kertomassa, minkälaista oli puolustaa maatamme, miltä tuntui kuoleman läsnäolo, sotakavereiden menettäminen, oman terveyden menettäminen, huoli kotona olevien pärjäämisestä – tai sodan jälkeiset vuosikymmenet, kun arvostusta sotavuosien uhrauksille ei julkisesti annettu.
Itse olen saanut varttua suvussa, jossa veteraaneja arvostettiin; olivathan Nivalasta kotoisin oleva ukkini ja muut sukulaismiehet sodan kokeneita. Sodassa olleita ja erityisesti siellä henkensä antaneita pidettiin sankareina. Muistan olleeni hämmästynyt, kun minulle valkeni – lähinnä 1960-luvun lähihistorian kertomana – että sodassa olleiden uhrauksiin voisi suhtautua muullakin tavalla kuin kunnioittavasti.
Kunniakansalaistemme keski-ikä on 93 vuotta, joten sotainvalidien ja muiden sotaveteraanien kunnossa ei ole eroja. Asiantuntijoiden mukaan sotainvalidien palvelutarpeet on kohtuullisesti hoidettu sotilasvammalain kautta, mutta muut rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnuksella olevat veteraanit ovat joutuneet kamppailemaan vuosittain määrärahoista valtion budjetissa, koska heidän palvelutarpeistaan ja niiden toteuttamisesta ei ole ollut vastaavaa lakia.
Viime viikolla käytiin eduskunnassa lähetekeskustelu rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muuttamisesta. Lakiesitys sai lämpimän, puoluerajat ylittävän vastaanoton. Jo pitkään on haluttu korjata epäsuhta sotainvalidien ja eri rintamatunnusten omaavien välillä. Palveluiden piiriin tulevat vuosien 1939 – 1945 sotiin osallistuneet henkilöt, joille on myönnetty rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnus. Kotona asumista tukevien palveluiden parantaminen auttaa myös veteraanien puolisoita, vaikka he itse eivät tulekaan suoraan palveluiden piiriin.
Hyvässä esityksessä on se huono puoli, että valmistumiseen menee kallisarvoista aikaa. Kun veteraanien joukko pienenee kiihtyvällä tahdilla lähivuosina, yhä harvempi pääsee osalliseksi tästä noin vuoden päästä voimaan tulevasta oikeudesta. Hyvällä syyllä voi sanoa, että nyt on viimeinen hetki saattaa kaikki veljet samalle viivalle kuntoutuksen ja kotiin annettavien palveluiden osalta. Kunniavelkamme maksaminen tapahtuu myöhään, mutta parempi näin kuin ei milloinkaan.