Syöpä koskettaa kaikkia

Näin uskalsin otsikoida kirjoitukseni, sillä joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Jos itse ei ole vielä sairastunut syöpään, niin joku läheisistä tai tuttavista on.
Syöpä on ei-toivottu tuttavuus myös minun perheessäni, sillä olen menettänyt äitini suolistosyöpään ja isoäitini kohtusyöpään vuosia sitten. Sukuhistoriaani sisältyy esimerkkejä myös syövästä parantumisista, kiitos varhaisen diagnosoinnin ja tehokkaan hoitamisen.
Vuosittain syöpään sairastuu jo noin 30 000 ihmistä Suomessa. Lohdullista on tieto, että lähes kaksi kolmesta sairastuneesta kuitenkin paranee.
Vaikka syöpädiagnoosin saaminen ei ole enää yhtä kuin kuolemantuomio, on se ihmiselle yleensä henkisesti iso ja raskas tieto. Vakavan sairastumisen äärellä joutuu väistämättä käymään läpi vaihtoehdon, että hoidoista ei saa vastetta ja sairaudesta ei ehkä selviä. Osa sairastuneista kokee saaneensa hyvin apua, mutta osa kokee jääneensä vaille riittävää tukea.
Syöpä pysäyttää myös sairastuneen läheisiä ja ystäviä, jotka hekin tarvitsevat tukea ja apua pystyäkseen olemaan sairastuneen rinnalla. Sairastuneelle on melkoinen taakka, jos hän joutuu kannatteleen läheisiään tai kokemaan jopa hylkäämisen, kun läheiset tai tuttavat ovat lamaantuneet vakavan sairastumisen äärellä eivätkä tiedä, miten suhtautua syöpään sairastuneeseen.
Moni tarvitsee sairastumisen vuoksi myös taloudellista tukea. Syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen sairastuminen voi olla iso taloudellisia huolia aiheuttava asia. Tulevaisuus voi näyttäytyä epävarmana, kun hoidot voivat kestää kauan ja työstä voi joutua olemaan pitkään pois. Sairastuneen omat voimat eivät aina riitä asioiden selvittämiseen.
Vuosikymmenien aikana on tapahtunut paljon syövän hoidossa. Se ei ole enää pelkästään fyysisen sairauden hoitamista, vaan ihminen osataan jo paremmin huomioida kokonaisuutena, jossa henkisen jaksamisen tuella on suuri merkitys. Erilaisen vertaisryhmätoiminnan ja sopeutumisvalmennuksen merkitys on iso sairastuneiden ja heidän läheistensä tukemisessa.
Suomi on monella tapaa syövänhoidon mallimaa, mutta löytyy vielä parannettavaa. Syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä yhteisö, Sylva -säätiö julkaisi juuri raportin, jossa esitetään standardeja psykososiaaliselle tuelle.
Maastamme puuttuu myös kansallinen syöpästrategia. Jospa seuraavaan hallitusohjelmaan otettaisiin tavoitteeksi yhtenäinen suunnitelma, miten vähennettäisiin syöpään sairastumista ja syöpäkuolemia sekä voitaisiin parantaa syöpäpotilaiden elämänlaatua.