Ukrainassa käytävä sota on vaikuttanut maailmanlaajuiseen ruuan tuotantoon. Ukraina on ollut merkittävä viljantuottaja maailmassa, mutta nyt viljapellot ovat sotatantereina. Suomi ja monet maat ovat hyötyneet myös kymmenistä tuhansista ukrainalaista maataloustyöntekijöistä, mutta nyt heillä ovat vaihtuneet talikot aseisiin.
Me kuluttajat ja kansalaiset olemme tottuneet ajattelemaan, että Suomen maatalous on vakaalla pohjalla, mutta todellisuus on ihan muuta. Karua tilastofaktaa on, että tiloja lopettaa Suomessa joka päivä, koska tuotanto ei ole kannattavaa.
Elinkelpoinen ja menestyvä maatalousyrittäminen vaatii paitsi raakaa työtä mutta myös bisnes-älyä tehdä fiksuja liikesuunnitelmia ja investointeja. Nykytilojen täytyy olla suuria, mikä pakottaa merkittäviin velkarahalla tehtäviin investointeihin tuotantorakennuksissa ja -välineissä. Pankki haluaa saada saatavansa kuten pitääkin, mutta tuottaja ei pysty tekemään lyhennyksiä, kun viivan alle ei jää mitään alati kohoavien tuotantokustannusten vuoksi.
Tuottajat joutuvat tällä hetkellä kamppailemaan monen vastavoiman kanssa. Jo ennen Ukrainan sotaa tuotantokustannusten perässä oli vaikea pysyä, sillä sähkön, polttoaineiden ja lannoitteiden hinnat kallistuivat kiihtyvällä vauhdilla. Kauppojen kanssa tehdyt sopimukset ovat kankeita eivätkä huomioi tätä lainkaan.
Ehkäpä sota Ukrainassa on se paljon kaivattu tekijä, jolla kotimainen maatalous ja ruoantuotanto mielletään yhteiseksi asiaksi. Ruokaturva ei ole itsestäänselvyys. Jos meiltä loppuvat tuottajat, loppuu myös kotimaassa tuotettu ruoka. Kriisin tullen kauppojen hyllyt tyhjenevät nopeasti, eikä niihin tule tavaraa, kun yhteydet muuhun maailman on suljettu.
Maatalouden kriisiä täytyy ratkoa monella osa-alueella, joista yksi on vinoutunut tulonjako ruokamarkkinoilla. Isot kauppajätit ovat julkistaneet kuluneen vuoden aikana hyviä tuloksiaan, mutta vapaaehtoiset korotukset tuottajamaksuihin ovat jääneet vaatimattomiksi niille, jotka tekevät ruokaketjussa eniten.
Tämän oikaisemiseksi Ministeri Kurvinen toi eduskuntaan lakiesityksen elintarvikemarkkinalaista. Sen tavoitteena on, että tuottaja saisi perunapussista, jauhelihapaketista tai maitopurkista reilun korvauksen.
Olemme jo vuosia ostaneet ulkomaisia reilun kaupan ruusuja ja reilun kaupan kahvia. Olisiko nyt aika, että meidän omat tuottajat saisivat osakseen reilua kohtelua.
Julkaistu Raahen Seudussa 14.11.2022