Muistan lapsuudesta, että mielenterveysongelmista kärsivistä puhuttiin joko kuiskien tai hyvin ronskisti – ei normaalisti. Se, että jonkun mielenterveys oli horjunut jossain vaiheessa elämää, saattoi sävyttää arviota hänestä pitkäksi aikaa. Kerran hullu oli aina hullu.
Menneinä vuosikymmeninä myös ammattiauttajan luona käymisestä saattoi saada stigman. Amerikkalaisten ohjelmien välittämä kuva psykiatrin luona käymisestä ihan yhtä normaalina toimena kuin kauneushoitolassa käynti tuntui olevan kaukana siitä, miten Suomessa näihin asioihin suhtauduttiin.
Onneksi asenneilmapiiri yhteiskunnassamme on muuttumassa. Olen toiveikas, että jonakin päivänä suhtautumisemme mielen sairastumiseen on samanlaista, kuin jos jalka menisi poikki. Pidämme itsestään selvyytenä, että emme joudu odottamaan viikkokaupalla lääkäriin pääsyä murtuneen jalkamme kanssa, vaan se kipsataan todennäköisesti terveyskeskuskäyntimme yhteydessä.
Mielenterveyden häiriöitä voi hyvällä syyllä pitää kansansairauksinamme. Ne ovat niin yleisiä, että puolet suomalaisista kokee sellaisen jossain vaiheessa elämäänsä. Puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista jää tällä hetkellä kuitenkin hoidon ulkopuolelle, mikä kertoo siitä, että järjestelmämme kaipaa kipeästi korjaamista.
Tämän vuoden helmikuussa julkistettiin kansalaisaloite terapiatakuusta, jossa vaadittiin mielenterveysavun nopeampaa järjestymistä. Aloite tuli eduskunnan keskusteltavaksi pari viikkoa sitten ja keräsi taakseen myötämielisyyttä yli puoluerajojen.
Terapiatakuu tarkoittaisi nopeaa hoitoon pääsyä ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Hoidon tarve tulisi arvioida välittömästi apua haettaessa ja oireen mukaisen psykoterapiahoidon tai muun psykososiaalisen hoidon tulisi alkaa kuukauden sisällä.
On tärkeää, että järjestelmäämme kehitetään tarpeita vastaavaksi. Tarvitaan lisää mielenterveyden ammattilaisia terveydenhoitojärjestelmämme eri tasoille ja kouluihin. Erityisiä panostuksia tarvitaan ennaltaehkäisevään perhe- sekä lapsi- ja nuorisotyöhön.
Riittävä apu varhaisessa vaiheessa kantaa hedelmää, joka on mitattavissa säästöinä sairaanhoidossa mutta ennen kaikkea tasapainoisena elämänä. Jos terapiatakuu toteutuisi, on arvioitu 7 500 henkilön kuntoutuvan vuosittain etuuksien piiristä työelämään. Vuosittain se tuottaisi noin 340 miljoonan euron kustannussäästön, koska etuuksien käyttö vähenisi ja ansioverotulot kasvaisivat.
Vaikka ystävien ja lähimpien tukea ei voita mikään, on joskus helpompaa puhua vieraalle mielenterveyden ammattilaiselle. Minullekin heidän apunsa on tullut tutuksi raskaiden elämäntapahtumien myötä.