Meidän kannattaa olla kiinnostuneita, mitä hoitajille kuuluu. Nuoret hoitajat äänestävät nyt jaloillaan. He hakeutuvat pois alalta, jossa heitä on yhä vähemmän ja jossa he kokevat, ettei heitä arvosteta.
Terveydenhoitoala ei kaadu yksistään alanvaihtajiin, vaan vuoteen 2030 mennessä puolet tämän hetken sosiaali – ja terveydenhoitoalan ammattilaisista siirtyy eläkkeelle. Samaan aikaan merkittävä osa muistakin suomalaisista jää pois työelämästä ja siirtyy kuluttamaan terveyspalveluita kasvavalla tahdilla. Joku onkin lohkaissut, että väestöpyramidi kaatuu hoitoalan päälle.
Jo nyt puuttuu 8000 hoitajaa. Vuoteen 2035 mennessä tarvitaan THL:n laskelmien mukaan 200 000 uutta sote-alan osaajaa.
Hoitajat eivät kaunistele vaatimuksiaan vaan vaativat lisää palkkaa. Pakoa hoitoalalta ei kuitenkaan tilkitä yksistään palkankorotuksilla. On kiinnitettävä huomiota myös työoloihin ja rakenteisiin. Hyvä johtaminen ei vaadi suuria rahallisia resursseja, mutta onnistuessaan tuo kyllä merkittäviä säästöjä, kun henkilöstö voi hyvin.
Eduskunta vastaa parhaansa mukaan hoitajapulaan lisäämällä sote-ammattilaisten koulutuspaikkoja tai helpottamalla vierasperäisten osaajien maahantuloa. Eduskunnassa voidaan myös vaikuttaa lainsäädännöllä hoitajien työympäristöön, työturvallisuuteen ja työterveyshuoltoon. Eduskunta ei kuitenkaan päätä hoitajien palkoista.
Hoitajapula ei ratkea sillä, että eri tahot heittelevät vastuuta osapuolelta toiselle. Nyt ei taida auttaa sekään, että toivotaan vaatimusten laantuvan itsekseen. Pako hoitoalalta on niin ilmiselvä, että tilanteeseen on pakko reagoida. Minua ainakin kiinnostaa, kuka minua hoitaa lähitulevaisuudessa vai hoitaako kukaan. Varmaan sinuakin.
Hanna-Leena Mattila, kansanedustaja kesk., sosiaali – ja terveysvaliokunnan jäsen, aluevaaliehdokas
5.1.2022