Hallituksen esitys eduskunnalle Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi

Arvoisa herra puhemies! Helmikuun loppupuolella mullistui monen suomalaisen maailmankuva. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja romutti samalla vuosikymmeniä kestäneen rauhanomaisen rinnakkaiselon Suomen ja Venäjän välillä. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon: paljon on tapahtunut Euroopan ja Suomen turvallisuuspoliittisessa ympäristössä, ja paljon on sen myötä tapahtunut myös meistä monien ajattelussa. Olemme seuranneet kuumeisesti uutisia sotatantereilta ja toivoneet, että Ukraina kestää. Myötätuntomme on Ukrainan kansan puolella. Suomi on myös tukenut Ukrainaa kymmenellä sotatarvikepaketilla.

Välittömästi sotatoimien alettua käynnistyi maassamme myös keskustelu kokonaisturvallisuudesta, sotilaallisen maanpuolustuksen järjestelyistä sekä ajankohtaisista turvallisuuskysymyksistä. Keskustelun ytimessä oli se, pitäisikö Suomen hakea Naton jäseneksi ja onko oma puolustuksemme kunnossa. On järkyttävä tosiasia, että vuosikymmenien jälkeen Euroopassa käydään sotaa ja oma turvallisuusympäristömme on muuttunut. Kansalaiset ovat edelleen aiheellisesti huolissaan siitä, voiko sota laajeta. Olemme nähneet, ettei presidentti Putinia ole pidätellyt mikään. Olen tyytyväinen, että keskustelua läntiseen sotilasliittoon kuulumisen hyvistä ja huonoista puolista käytiin perusteellisesti parin kuukauden ajan kaikissa eduskuntaryhmissä, eduskunnassa ja myös erilaisilla kansalaisfoorumeilla. Oli tärkeää edetä reippaasti mutta huolellisesti. Kyseessä oli kuitenkin kansallisen turvallisuutemme kannalta tärkein asia 80 vuoteen.

Toukokuussa eduskunta sitten äänesti selkein luvuin Natoon liittymisen puolesta. Myös minä äänestin jäsenyyden hakemisen puolesta luottaen ulko- ja turvallisuuspoliittisten asiantuntijoiden näkemykseen, että tarvitsemme leveämmät turvallisuuspoliittiset viitekehykset nyt ja tulevaisuudessa. Oma jäsenyydelle myönteinen kantani muodostui kolme vuotta sitten kansallisella maanpuolustuskurssilla.

Arvoisa puhemies! Nato-hakemuksemme ratifiointi on edennyt varsin ripeässä tahdissa kesän ja syksyn kuukausina. Nyt ovat enää kantona kaskessa Unkari ja Turkki. Minustakin on tärkeää, että Ruotsi ja Suomi ovat edenneet samaa tahtia Nato-prosessissaan. Suomeen ja Ruotsiin on kohdistunut vaikuttamista, mutta yhdessä olemme pystyneet kestämään sen paremmin. Ne, jotka ovat pelänneet Venäjän vihaa Nato-hakemuksemme vuoksi, ovat luultavasti jo huomanneet, että meistä tuli vihollismaa Venäjän silmissä viimeistään siinä hetkessä, kun valitsimme puolemme Ukrainan sodassa.

En voi olla sanomatta ääneen paheksuntaani ratifiointia vitkuttelevien maiden, Unkarin ja Turkin, toiminnasta. On ollut tuskastuttavaa nähdä, kuinka Unkari kietoi oman koheesiorahansa iltalypsyyn, minkä jälkeen Euroopan unioni pystyi päättämään tuiki tärkeästä Ukraina-hätäapupaketista. Suomen kansalaisilta ei ole myöskään jäänyt huomaamatta presidentti Orbánin vastenmielinen Putin-myötäily. Missä on ymmärrys ja myötätunto ukrainalaisten hädälle? Yhtään kauniimmin ei ole toiminut Turkki. Minulla on hyvä syy epäillä, etteivät nämä tahalliselta näyttävät vitkuttelut unohdu suomalaisilta ja ruotsalaisilta aivan äkkiä. Ymmärrän siis oikein hyvin, jos Unkarin ja erityisesti Turkin matkailuun tulisi esimerkiksi Suomen ja Ruotsin kokoinen lovi kaiken tämän vedättämisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Kannatan hallituksen esitystä Nato-sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaan saattamiseksi.

13.12.2022